Länsimaalaisuus - henkisyyden vastakohta.

Täällä puhutaan henkeviä.

Länsimaalaisuus - henkisyyden vastakohta.

ViestiKirjoittaja Gaian Huuto » To Syys 05, 2013 1:08 pm

Huomasin kauhukseni muutama ilta sitten urautuneeni liian pitkäksi aikaa aineellisen maailman tulkitsemiseen. Sinänsä asiassa ei ole vikaa mutta samalla täytyy ymmärtää, että sulkee itseltään hyvin monia portteja. Portteja joita ei välttämättä olisi vara sulkea.

Länsimaalaisen kulttuurin täysverisyys tarkoittaa skeptisen luonteen omaamista. Se julkeus kumpuaa muutamista paperijumalista joiden katsotaan selittävän luontomme ihmeellisyydet. Tosiasiassa nämä muutamien viisaiden laatimat jumalat ovat hypoteeseja todellisuudesta - ulottuvuudesta jota olemme kyenneet tutkimaan vähemmän kuin promillen verran. Kaikessa älykkyydessään ne ovat loppujen lopuksi vain olettamuksia ja arvailuja. Vain se pienen pieni purskeen osa tiedeyhteisöstä joka tutkii tarpeeksi pitkälle kehittyneitä luonnontieteitä, ymmärtää ja hyväksyy meidän tietämättömyyden elämän suhteen. Muut leimautuvat automaattisesti skeptikoiksi jotka ovat valmiita arvostelemaan kaikkea, ensisijaisesti asioita joita eivät ymmärrä, ole tutkineet tai ovat ristiriidassa paperiluonnonlakien kanssa.

Tämä on kuitenkin meidän yhteinen perisyntimme länsimaalaisuudessa. Kuten kaikkia muitakin, meitä ohjaa oma ajatusjärjestelmämme. Tämä järjestelmä auttaa meitä orientoitumaan kulttuurillemme ominaiseen perimätietoa halveksuvaan maailmankuvaan jossa vain mittaustuloksilla on merkitys. Vieraat ajatukset torjutaan epätodennäköisinä. Lähtökohdaksi asetetaan fyysinen ylifyysisen sijaan. Mielestäni on kuitenkin huvittava ajatus perustaa järjestelmä puolinaisen tiedonmurun varaan; pystymme mittaamaan ainetta - mutta emme tiedä mitä se on. Pystymme mittaamaan aineen liikkumisen - mutta emme tiedä miksi se liikkuu. Kysymykset mitä ja miksi jäävät aina selittämättä koska dogmaattisten yhteisöiden kyky tuottaa vastauksia niihin on mahdottomuus.

Mikä siis avuksi? Filosofialle iso plussa siitä, että se ei opeta ajattelemaan yhdenmukaisesti todellisuuden kanssa. Mutta luullessaan filosofian olevan silta tieteen ja 'henkisyyden' välissä, moni ei ymmärrä seikkaa, että filosofiakin tieteenä korostaa ihmisen erehtymistä pyrkiessään ajattelemaan ilman vaadittavia tietoja. Tämä johtaa edelleen ajatusjärjestelmään josta puuttuu emotionaalinen ja mentaalinen taju. Suurin synti skeptisessä ajatusjärjestelmässä on sen rajallisuus. Se pystyy hyväksymään vain ja ainoastaan seikat jotka kuuluvat sen piiriin. Onko kukaan ikinä tullut ajatelleeksi että tämä on sama asia kuin väittäisi olevansa kaikkitietävä?

Todellisen etsijän katsomus on rajoittamaton ja tiedonhalu kyltymätön. Sitä ei ilkkuvat mielipiteet tai arvostelevat katseet muuta. Todellinen etsijä ottaa selvää kaikesta ja muodostaa katsomustaan kokemansa perusteella. Näiden todellisten etsijöiden lukumäärä on harva, mutta he tietävät olevansa erilaisia jo lapsuudessaan. He ymmärtävät sen jo pienenä koska kyseenalaistamisen tarve on suuri. Tunne siitä, että kaikki ei ole niin kuin meille opetetaan, ja sen yhä kasvava osa omassa kehittyvässä mielessä. Tämä on perusta sille suurelle viisaudelle jonka Platon aikanaan välitti ihmiskunnalle - tieto on uudelleenmuistamista. Tämä etsijöiden joukko on tietoon vihittyjä, kokemus/elämä kerrallaan viisastuvia, oman orientoitumisen omaavia ihmisiä joita ei tunneajattelun uskonjärjestelmät rajoita. Heidän vastaanottokyky ei tunne rajoja, heidän kypsyyspisteensä ei ole saavutettu eikä heidän ole ikinä määrä elää ajatusvankilassa. He ovat se murto-osan kokoinen pieni valokeila joka loistaa toivoaan länsimaalaisuudessa. Tämä aloitus olkoon kunnianosoitus heille ja samalla tervetuliaspuhe mukaan keskusteluun.
Avatar
Gaian Huuto
Site Admin
 
Viestit: 141
Liittynyt: La Loka 13, 2012 12:06 pm

Paluu Filosofia ja metafysiikka


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa